virtuaalihevonen

Meren Poruloru

rotu
säkäkorkeus
kilpailee
kasvattaja

sh
151cm
ERJ
Aquanimals

VH-tunnus
sukupuoli
tasolla
omistaja

VH-00000
ori
120cm
Katiska

ikääntyminen

13.08.2009 - syntynyt
13.09.2009 - 3-vuotias
13.10.2009 - 4-vuotias

13.10.2009 - 5-vuotias
13.12.2009 - 6-vuotias
13.01.2010 - 7-vuotias

13.02.2010 - 8-vuotias
13.03.2010 - 9-vuotias
13.04.2010 - 10-vuotias

13.05.2010 - 11-vuotias
13.06.2010 - 12-vuotias
13.07.2010 - 13-vuotias

sukupuu

i. Kossukolli KAT	ii. Paniikkinappula YLA2	iii. Paniikkikohtaus
		iie. Ristinkka
	ie. Kapriella YLA2, SLA-III	iei. Jääskammo
		iee. Viimakuuron Suvivirsi
e. VIR MVA Ch Meren Deetee YLA2, SLA-II	ei. Pieni Leijonamieli	eii. Hermanni
		eie. Ilo-Heinä
	ee. Keskijuoksun Manna YLA2, SLA-II	eei. Mahdin Puhku
		eee. Venlatar

luonnekuvaus

Rehellinen, avoin, harkitseva, älykäs, oppivainen... Lyhyesti sanottuna aivan tavallinen, orimainen ori tämä meidän Loru on. Kyllä se keksii temppuja kaikkien muiden orien, kolleegoidensa tapaan, mutta eihän poitsu mikään ongelma ole koskaan. Aina sitä on pideltyä saanut, ja vaikka välillä pitääkin vähän kovemmin ojentaa, aina sitä tulee selviydyttyä yhtenä kappaleena maastosta tai kisareissulta tai vaikka eläinlääkäriltä. Saduissa ne takajaloillaan kävelevät, kultaiset orit ovat, eivät ollenkaan täällä meidän aivan tavallisella tallillamme, tavallisten Porulorujen seassa.

Hoidettaessa setä Poruloru on kuin muut suomalaismiehet: se ei puhu, ei osoita tunteitaan muutenkaan ja tuijottelee mielummin seinää kuin hoitajaansa. Tottakai sitä puunataan joka päivä ja kaikki haluavat taputaakin orin kiiltävää suomenhevosenkarvaa, joten ei tässä ongelmaa. Hyvin meidän poika kestää paijauksen, mutta liiallinen halailu menee jo ahdistelun puolelle. Silloin on vain pakko vähän luimaista ja kenties ihan varmuuden vuoksi vähän näykkäistäkin jotta tuo ylitunteellinen ihminen häipyy siitä Lorun henkilökohtaisesta tilasta. Eihän se meidän poika mitään harjoja ala väistelemään, vaikka ihan kunnolla voimaa käyttäisikin. Päin vastoin, sellainen pieni hipsuttelu, kutittelu ja muu naismainen hömpötys sitä ärsyttävää puuhaa on, ei ollenkaan kunnollinen, hartiavoimin suoritettu ryhdikäs sukiminen. Huokaisuhan siinä pääsee kovemmaltakin jätkältä, kun joku päättää läntätä satulan selkään. Loru ei yritä vältellä töitä tai tapattaa hoitajaansa ärsytykseen, se vain mielummin söisi kuin leikkisi esteratsua kentällä. Ihan luonnollinen ilmiö. No, onneksi ori ei äkäile tai pullistele, osoittaa mieltään vain murjottamalla. Suitsinta nyt menee siinä sivussa. Ukkoparalle on ihan sama mitä tapahtuu, koska suitsissa nyt on ne tavalliset omenakuolaimet eikä mitään tulessa kuumennettuja pihtejä. Ei se satu, kyllä siitä selviytyy jos kovasti yrittää.

Lämmittelyssä ratsastajasta saattaa tuntua kuin olisi joutunut ratsastamaan pomppupallolla. Samalla tavalla ponnahtelee Loru, mutta kaikkein suurin yhtäläisyys on se, että koko ori on pallon lailla aivan jäykkä joka suuntaan: se tuntuu hyppivän tavalliset suunnanvaihdotkin tasajalkaa kunnes lämpiää kunnolla. Kaiken lisäksi ori on vielä hidas syttymäänkin, sitä saa veivata minuutin jos toisenkin ympäri kenttää ennen kuin meno edes etäisesti muistuttaa hevosen askellajeja eikä kuolevan kamelin viimeisiä hetkiä. Koulupuolella se laiskuus tuntuu tiivistyvän ilmassa niin, että tarttuu ratsastajaankin. Jokaisesta pohjeavusta Loru menee tasan sen kansi askelta kunnolla ja hiipuu sitten takaisin typerään käyntiinsä. Oria ei vain kiinnosta juosta kenttää ristiin rastiin, ja siinä sitä taitoa sitten tarvitaankin jos aikoo kunnon koulutreenin saada tällä pojalla vedettyä. Vaikka ori ei lähdekään käsistä, ei voi sanoa etteikö siinä olisi haastetta kerrakseen. Estepuolellakaan Poruloru ei ala tanssimaan balettia käskystä, vaikka onkin huomattavasti tyytyväisempi oloonsa. Se hoitaa vain oman asiansa ryhdikkäästi ja luotettavasti, muttei kehitä sen enempää tunteenpurkauksia suuntaan tai toiseen. Itse hyppyhän on hyvin pehmeä ja muutenkin mukava istua, samoin kuin askellajit kovassakin vauhdissa. Ravissa hypättäessä Lorulla tapa on jatkaa hypyn jälkeen laukalla seuraavalle esteelle, ellei erillistä muistutusta tule ratsastajan taholta. Onkohan se Loru saanut huonosta käytöksestä tarpeeksi porua, vai onkohan se vain muuten viisas maastossa? Ainakin ori uskaltaa mennä kummallisimpiinkin paikkoihin, eikä kyllä varmasti kompuroi ainoatakaan kertaa. Se jaksaa pitkiäkin matkoja ja toimii niin yksin kuin yhdessäkin. Poika taitaa olla tallin paras maastoratsu.
Estepainotteisena ne estekisatkin tulevat tutuiksi. Sen kuin hyppää vain, ihan kuin kotonakin, ei sen kummempaa. Loru on väliinpitämätön ja tyynni vaikka ihminen ei osaakaan aina rentoutua sen selässä kisatilanteessa. Jos ratsastajan jäykkyys ihan liiaksi käy hermoille, tottahan tämäkin ori pukittaa närkästyneenä, mutta mikään muu ei sitten voikaan mennä pieleen. Loru on vain tullut käväisemään täällä hakeakseen yhden ruusukkeen lisää oveensa, ja se siitä sitten. Helppo homma.
luonteesta kiitos Oresema!

jälkeläiset

syntymäpäivä	sukupuoli	virallinen nimi	isä	omistaja
00.00.2000	skp

sijoitukset